Perinteistä ammentaen, tulevaisuuteen katsoen

Rahaston toiminnan johtotähtenä ovat alusta lähtien olleet Suomen marsalkan sille asettamat suuntaviivat ja tavoitteet. Rahaston alkuperäisissä säännöissä vuodelta 1937 todetaan, että rahaston tarkoituksena on mm. tukea Suomen Puolustuslaitoksen upseerien henkilökohtaisia sotilaallisia opiskeluja ja tutkimustyötä. Säännöt ovat selkeät, mutta myös joustavat ja rahaston vahvuutena onkin päätöksenteon nopeus ja toiminnan ketteryys. Tämä on toiminnan kannalta suuri etu, joka erottaa rahaston useimmista muista säätiöistä ja rahastoista. ₁

Hoitokunta on aina voinut tarvittaessa ajantasaistaa toimintaansa ja kohdentaa tuen kulloinkin tarpeellisiin ja ajankohtaisiin hankkeisiin. Näin on toimittu myös 2010-luvulla, kun apurahojen myöntämistä on laajennettu uusiin tukimuotoihin – laajoihin tutkimusprojekteihin sekä upseereiden opiskeluun ulkomailla. Rahaston katse on apurahoja myönnettäessä tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on painottaa upseereiden tieteellistä tutkimusta ja ammattitaidon kehittämistä siten, että tuloksena on konkreettista sotatieteellistä tulosta, josta on hyötyä Puolustusvoimille ja Suomen maanpuolustukselle.

Hoitokunta, talous ja juridinen asema

Rahaston hoitokunnassa vain vähän muutoksia 2010–2019

Rahaston hoitokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli Suomen marsalkka Mannerheim. Hoitokunnan nykyinen, järjestyksessä 11. puheenjohtaja kontra-amiraali Karumaa kuvailee, että rahastoa on 2010-luvulla ”johdettu ja hoidettu ennakoivasti ja aikakauden haasteet tunnistaen.” Rahaston hoitokunnan laajan kokemuksen ansiosta vuoropuhelu yhteistyötahojen kanssa toimii erinomaisesti ja rahaston johto on aina saanut tarvittavat, myös luottamukselliset tiedot päätöksenteon tueksi. ₂

Käsiteltävää vuosikymmentä 2010–2019 voi kuvailla rahaston historiassa hyvin vilkkaaksi. Rahaston hoitokunnalla on 2010-luvulla ollut kolme puheenjohtajaa – kenraaliluutnantti Esa Tarvainen (2007–2015), prikaatikenraali Juha Mäkipää (2015–2018) sekä kontra-amiraali Antero Karumaa (2018–). Vuonna 2010 hoitokunnassa olivat jäseninä puheenjohtajan lisäksi varapuheenjohtajana kenraaliluutnantti Heikki Tilander (hoitokunnassa vuodesta 2005), sekä kenraali Ari Puheloinen (vuodesta 2002) ja prikaatikenraali Juha Mäkipää (vuodesta 2003). Sihteeri-varainhoitajana toimi eversti Pekka Toveri (vuodesta 2008).

Kenraaliluutnantti Esa Tarvaisen (hoitokunnassa vuodesta 2001) puheenjohtajakaudella tapahtuivat vuoden 2010 jälkeen seuraavat muutokset hoitokunnan kokoonpanossa: kenraali Ari Puheloinen, joka toimi Puolustusvoimain komentajana syksystä 2009 alkaen, luopui vuonna 2011 hoitokunnan jäsenen tehtävästä. Hänen seuraajakseen kutsuttiin eversti Pekka Toveri, joka oli siihen asti toiminut sihteeri-varainhoitajana. Uudeksi sihteeri-varainhoitajaksi kutsuttiin everstiluutnantti Tommi Haapala. Kenraali Tilander erosi varapuheenjohtajan ja jäsenen tehtävistä 2013. Hänen seuraajakseen varapuheenjohtajaksi tuli prikaatikenraali Juha Mäkipää ja hoitokunnan uudeksi jäseneksi kutsuttiin kontra-amiraali Antero Karumaa.

Kenraaliluutnantti Tarvainen luopui puheenjohtajan tehtävästä 2015, mutta toimi hoitokunnan jäsenenä vuoteen 2016 asti. Hänen seuraajakseen puheenjohtajaksi tuli prikaatikenraali Juha Mäkipää. Uudeksi jäseneksi kutsuttiin 2016 vara-amiraali Kari Takanen. Vuonna 2017 sihteeri-varainhoitaja eversti Tommi Haapala sai ulkomaankomennuksen ja hänen seuraajakseen kutsuttiin komentaja Arvi Tavaila.

Prikaatikenraali Mäkipää erosi puheenjohtajan tehtävästä ja hoitokunnasta 2018, mutta häntä pyydettiin jatkamaan rahaston sijoitusneuvojana. Hoitokunnan puheenjohtajaksi tuli konra-amiraali Antero Karumaa. Vara-amiraali Kari Takanen siirtyi varapuheenjohtajaksi ja uudeksi jäseneksi kutsuttiin prikaatikenraali Vesa Virtanen. Kuten rahaston koko olemassaolon aikana, hoitokunnan vaihtuvuus on ollut pientä. Yleisin syy erota hoitokunnasta on ikärajaksi asetettu 70 vuoden ikä.

Kunniapuheenjohtajia

Kaksi puheenjohtajaa emeriti kutsuttiin 2010-luvulla kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2013 kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi kenraalimajuri Asko Sivula. Hän oli toiminut hoitokunnassa vuosina 1987–2006 – aluksi sihteeri-varainhoitajana vuoteen 1995 asti, sitten jäsenenä vuoteen 2002 ja viimeiset viisi vuotta puheenjohtajana. Hänen aikanaan rahaston toimintaa ammattimaistettiin ja se saavutti pitkälti toimintamuodon, jossa pankkien tarjoamia sijoitus- ym. palveluita alettiin käyttää enenevässä määrin hyväksi. Hänen kaudellaan annettiin myös ensimmäinen elämäntyöpalkinto, jonka sai eversti Sampo Ahto. ₃

Juhlistettaessa rahaston 80-vuotista taivalta vuonna 2018 kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin kenraaliluutnantti Esa Tarvainen. Hän oli toiminut pitkäjänteisesti rahaston hyväksi toimien hoitokunnassa yhteensä 15 vuotta, joista kahdeksan puheenjohtajana. Hänen aikanaan mm. rahaston toiminta ja varallisuus kehittyivät merkittävästi, julkaistiin kaksi kirjaa – ”Mannerheim – puheet 1918–1947” sekä ”Marskin salattu rahasto”, rahaston 70- ja 75-vuotisjuhlia juhlittiin näyttävästi ja apurahojen myöntämisperusteita laajennettiin ja kehitettiin. ₄

Rahaston talous vahvistuu merkittävästi

Rahaston talous on aina ollut vakaalla pohjalla. Huolellisen, pitkäjänteisen ja asiantuntevan sijoitustoiminnan ansiosta omaisuus on 2010-luvun aikana kaksinkertaistunut – vuonna 2009 rahaston omaisuus oli ollut 4,46 miljoonaa, ollen vuonna 2019 yhteensä 9,72 miljoonaa euroa. Tämän tavoitteen saavuttamisessa merkittävänä apuna on ollut rahaston hoitokunnan jäsenten oma asiantuntijuus, eikä siksi riippuvuutta rahoituslaitosten neuvonta- ja sijoituspalveluiden käyttöön ole syntynyt. ₅ Uusi säätiölaki astui voimaan 1.12.2015. Sen mukaan säätiöillä tuli olla Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja ja sijoitusstrategia. Rahasto oli ennakoinut nämä asiat jo hyvissä ajoin etukäteen, KHT-tilintarkastajaa käytettiin vuodesta 2008 lähtien ja ensimmäinen sijoitusstrategia laadittiin prikaatikenraali Mäkipään toimesta jo 2014. ₆

Vuosittain saaduista osinkotuotoista käytetään yleiskuluihin poikkeuksellisen pieni osuus. ₇ Hoitokunnan jäsenet eivät rahaston perinteen mukaisesti nosta palkkiota ja hallintokulut on pidetty pieninä. Osinkotuloista noin puolet pyritään käyttämään apurahoihin. Loput osinkotuotoista käytetään rahaston vakavaraisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Joka viides vuosi jaetaan elämäntyöpalkinto sekä tunnustuspalkintoja ansioituneille tutkijoille, ja joka toinen vuosi annetaan stipendi upseerin vuoden kestäviin ulkomaan opintoihin. Tällöin edeltävänä vuonna suunnitellaan määrärahojen tarve ja osa osinkotuloista jätetään käyttämättä, millä turvataan suurempien stipendien jakaminen seuraavana vuonna.₈

Rahaston varallisuuden merkittävän kasvun seurauksena on apurahojen määrä vuosi vuodelta kasvanut ja myös arvoltaan suurempien apurahojen myöntäminen on tullut mahdolliseksi. Yksittäisten stipendien lisäksi rahasto on alkanut osallistua projekteihin, joiden toteutuminen mitataan vuosissa. Tästä syystä rahastolle laaditaan vuosittain ennakoiva viiden vuoden suunnitelma, jonka avulla hoitokunta pysyy informoituna niin taloudellisesta kokonaistilanteesta kuin siitä, missä vaiheessa mikin projekti on. Laajojen, usean vuoden projektien tukeminen ohjaa rahastoa myös pitkän aikavälin taloussuunnitteluun. ₉
Tilintarkastajat

Rahaston hakiessa KHT-tilintarkastajaa, Sixten Nyman oli suuren kansainvälisen tilintarkastusyhtiön KPMG:n Suomen toimitusjohtaja ja yksi Suomen arvostetuimmista tilintarkastajista. Kun hänet pyydettiin rahaston tilintarkastajaksi 2008, hän piti sitä kunniatehtävänä. Hän ilmoitti heti, että KPMG ei tule laskuttamaan rahastoa tehtävästä tilintarkastuksesta. ₁₀

Joulukuussa 2015 voimaan astuneen uuden säätiölain edellyttäessä tiettyjä toimenpiteitä ja muodollisuuksia, Sixten Nyman oli aina valmis avustamaan ja neuvomaan. Hän toimi useiden eri säätiöiden tilintarkastajana, mutta toi erityisesti esille Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellisen rahaston erinomaisesti hoidetun salkun ja etenkin yleisten kustannusten pienuuden, joita hän piti aivan poikkeuksellisen pieninä. Luopuessaan tehtävästään 2018 Sixten Nyman ehdotti uudeksi tilintarkastajaksi KHT Lasse Holopaista. Rahasto sai hänestä arvostetun ja niinikään monissa suuryrityksissä tilintarkastajana toimivan seuraajan. ₁₁

Juridinen asema säilyy muuttumattomana

Rahaston juridinen asema niin sanottuna epäitsenäisenä säätiönä on noussut esille hoitokunnan kokouksissa aika ajoin. Se nousi esille jälleen 2010, kun säätiöihin liittyvää lainsäädäntöä oli muutettu. ₁₂ Rahaston hoitokunta selvitti itsenäisen ja epäitsenäisen säätiön eroavaisuuksia juristin avulla tullen siihen tulokseen, ettei ollut kiirettä päättää rahaston asemasta. Haluttiin myös odottaa rahaston historian valmistumista 2012 siltä varalta, että se toisi mahdollisen päätöksenteon perusteiksi lisätietoja. ₁₃ Tarvetta tähän ei kuitenkaan ilmennyt, eikä asiaan enää palattu.

Syksyllä 2014 puheenjohtaja, kenraaliluutnantti Esa Tarvainen osallistui Mannerheim-säätiön juhlaillalliselle. Siellä oli joidenkin tahojen toimesta noussut esille kysymys Suomen marsalkan nimeä kantavien ja perinnettä vaalivien säätiöiden mahdollisesta yhdistämisestä, tarkoituksena toimintaedellytysten vahvistaminen ja selkeyttäminen. Hoitokunta totesi yksimielisesti yhdistymisen muihin perinnetyötä tekeviin säätiöihin olevan mahdotonta jo sen takia, että rahasto on Suomen marsalkan itsensä perustama, itsenäinen ja vahva toimija. ₁₄

Rahaston näkyvyys lisääntyy

Silloinen sotamarsalkka Mannerheim oli määrännyt vuonna 1937 perustamansa rahaston salaiseksi, mutta 2000-luvulle tultaessa tilanne oli toinen. Kenraaliluutnantti Tarvainen muisteleekin, ettei rahaston näkyvyyden lisäämiseksi tehty mitään erillistä päätöstä, vaan se on ollut luonnollisen kehityskulun tulosta. ₁₅ Ensimmäisen kerran rahasto sai suurempaa julkisuutta julkaistessaan vuonna 2001 kirjan ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset”, joka herätti ajankohtaisuutensa vuoksi paljon huomiota ja josta kirjoitettiin mm. Helsingin Sanomissa.

Rahasto pysyi kuitenkin suhteellisen tuntemattomana, mikä vaikutti myös siihen, että osa hakemuksista oli sellaisista aiheista, joita rahasto ei sääntöjensä puitteissa voinut tukea. Prikaatikenraali Juha Mäkipää muistelee, että tästä ongelmasta keskusteltiin paitsi hoitokunnan kokouksissa, myös Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa. Hän kävi informoimassa asiasta myös kenraali Lindbergiä. Tämä ongelma oli ollut eräs keskeinen syy sille, että rahastoa ruvettiin tuomaan kohti nykyaikaista avoimuutta. Vuodesta 2008 apurahoista ruvettiin tiedottamaan Kylkiraudassa ja Sotilasaikakauslehdessä, mikä toi rahaston nopeasti upseerikunnan tietoisuuteen. ₁₆

Historiateos ”Marskin salattu rahasto”

Vuonna 2012 rahasto vietti 75-vuotista taivaltaan. Juhlavuotta ennakoiden hoitokunta päätti 2010, että rahaston vaiheista julkaistaan historiateos. ₁₇  Kirjoittajaksi valikoitui FT Mikko Karjalainen. Hän asetti tavoitteekseen laatia tieteelliset vaatimukset täyttävän teoksen, jonka painopisteenä on rahaston myöntämien apurahojen vaikutus sotatieteelliseen tutkimukseen. Päälähdeaineistona toimivat rahaston oma arkisto sekä hoitokunnan jäsenten haastattelut. ₁₈

Ansiokas ja runsaasti kuvitettu teos ”Marskin salattu rahasto” rahaston vaiheista vuosina 1937–2012 julkaistiin rahaston 75-vuotisjuhlassa Säätytalolla. Kirja on lukijoiden ulottuvilla paitsi painettuna, myös sähköisenä versiona rahaston kotisivuilla.

Arkisto

Rahaston historian kirjoittamisen myötä nousi esille kysymys rahaston arkistosta ja sen säilyttämisestä tuleville tutkijapolville. ₁₉ Arkistoa säilytettiin Pääesikunnassa. Se koostui kulloisenkin sihteeri-varainhoitajan seuraajalleen luovuttamasta materiaalista, alkaen 21.4.1948 pidetystä kokouksesta.

Kyseinen kokous oli ensimmäinen rahaston perustajan, Suomen marsalkka Mannerheimin 1.12.1947 tekemän sääntöuudistuksen jälkeen. Arkistomateriaalia oli kertynyt kaikkiaan nelisen hyllymetriä. Aineiston palauduttua takaisin rahastolle historiakirjan valmistuttua, arkisto järjestettiin 2013 Pääesikunnan johdon sihteerin Sanna Haapalan toimesta. Arkisto deponoitiin 2016 Kansallisarkistoon. Materiaali on digitoitu ja se on tutkijoiden käytössä luvanvaraisesti. Ennen vuotta 1948 olevaa aineistoa säilytetään puolestaan Mannerheim-säätiön kokoelmassa niinikään Kansallisarkistossa. Myös tämä kokoelma on luvanvarainen.

Kotisivut

Tieto rahaston myöntämistä apurahoista ja mahdollisuudesta hakea niitä haluttiin saada laajemmin hakijoiden tietoon. Samalla haluttiin myös helpottaa itse hakuprosessia. Luonteva keino tavoitteen saavuttamiseksi oli rahaston omien kotisivujen perustaminen, mistä keskusteltiin hoitokunnan kokouksissa useaan kertaan. Todettiin, että muillakin Suomen marsalkka Mannerheimin muistoa vaalivilla säätiöillä oli kotisivut, eikä rahaston salainen asema enää ollut ajankohtainen.₂₀ Päätös kotisivujen perustamisesta syntyi 2015 varsin nopeasti prikaatikenraali Mäkipään puheenjohtajakaudella.

Sivuston sisältöä kirjoittamaan pyydettiin FM Vera v. Fersen. Teknisen toteutuksen toteutti ict-vastaava Aarno Unkila ja kotisivut valmistuivat 2017. Aarno Unkilan menehdyttyä sairauteen 2018, kotisivujen ylläpito siirtyi Nikolai Ylirodulle. Ylläpidon siirtyessä Sarvikuono Designille uusittiin ulkoasu ja sivujen tekniikka palvelemaan paremmin myös mobiilikäyttäjiä.

Kotisivut toimivat työkaluna apurahoja hakeville ja ne ovat helpottaneet hakuprosessia. Mm. sähköinen apurahojen anomuslomake, joka otettiin käyttöön jo 2009₂₁, on helposti löydettävissä kotisivuilta. Niiltä löytyy myös ohjeita apurahojen hakemiseen sekä poimintoja eri aikoina myönnetyistä apurahoista. Myös rahaston myöntämät elämäntyöpalkinnot ja ansioituneiden tutkijoiden tunnustuspalkinnot löytyvät kotisivuilta.

Kotisivujen avulla on voitu helposti välittää paitsi taustatietoja rahastosta, myös syvempää tietoa siitä kiinnostuneille. Rahaston perinteikäs ja mielenkiintoinen historia on monipuolisesti esillä. FT Mikko Karjalaisen 2012 kirjoittama ”Marskin salattu rahasto” -kirja rahaston vaiheista 1937–2012 löytyy sivuilta sähköisessä muodossa kokonaisuudessaan. Lisäksi sivuilla on FM Vera v. Fersenin kirjoittama, kirjaa täydentävä erillinen luku rahaston jännittävistä vaiheista ennen sotia ja sotien aikana, kun salaista rahastoa johti sen perustaja sotamarsalkka – vuodesta 1942 Suomen marsalkka – Mannerheim.

Rahaston juhlavuodet

Rahaston 75-vuotisjuhla

Vuonna 2012 rahaston perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Hoitokunta päätti juhlistaa merkkivuotta järjestämällä 4. joulukuuta kutsuvierastilaisuuden Säätytalolla. Paikalla oli noin 100 kutsuvierasta. Tilaisuus alkoi Kaartin soittokunnan soittaessa ”Marsalkan hopeatorvet”. Rahaston puheenjohtajan kenraaliluutnantti Esa Tarvaisen tervehdystä seurasivat Kaaderilaulajien esitys ja FT Mikko Karjalaisen pitämä juhlaesitelmä. Kaartin soittokunnan musiikkiesityksen jälkeen vuorossa olivat kunnianosoitukset ja palkitsemiset. ₂₂

Kadettikunta palkittiin 40 000 € ja Suomen Sotatieteellinen Seura 25 000 € juhlastipendeillä. Elämäntyöpalkinnon, joka oli suuruudeltaan 20 000 €, sai kenraaliluutnantti Heikki Nikunen. Perusteluissa todettiin, että kenraaliluutnantti Nikunen oli toiminut pitkäjänteisesti uuden lentokaluston hankinnassa. Kun päätös F-18 Hornetien hankkimisesta tehtiin, oli kenraali Nikunen Ilmavoimien komentaja. Tässä ominaisuudessa hän myös vastasi Hornetien operatiivisesta käyttöönotosta sekä samanaikaisesti vanhasta kalustosta hallitusti luopumisesta. Hän oli ollut valmistelemassa hävittäjien hankintaa jo 1980-luvulla Puolustusministeriössä toimiessaan. Siirryttyään reserviin 1995 palavasieluinen hävittäjälentäjä oli antautunut sotahistorian tutkimukselle. Hänen laaja julkaisutoimintansa kattaa ilmavoimien, lentämisen ja ilmailuhistorian aloja, niin perinteisinä kuin verkkojulkaisuina.₂₃

Lisäksi kuusi henkilöä saivat ansioituneiden tutkijoiden palkinnon, kukin à 7 500 €₂₄:

Dosentti Stefan Forss

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan johtava tutkija Ulkoasiainministeriössä sekä MPKK:n dosentti strategian alalta, joka on tuottanut arvioita ja analyysejä erilaisista ajankohtaisista aiheista koskien niin Venäjää, Yhdysvaltoja, Pohjois-Koreaa ja Irania. Dosentti Forssin osaaminen on palvellut ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Hänelle on 2008 myönnetty 3. luokan Vapaudenristi hänen ansioistaan Sotaveteraanityön parissa.

Filosofian maisteri Alpo Kariniemi

Räjähdealan tutkimusalajohtaja on tehnyt Puolustusvoimissa yli 30 vuoden uran, opettaen sotilasräjähdeasioita 1980-luvulta alkaen eri sotakouluissa. Hän on pidetty, asiallinen ja vaativa opettaja. FM Kariniemi on osallistunut 1990-luvulla merkittävällä panoksella merivoimien herätemiinan kehittämistyöhön, tutkinut 2000-luvun alkupuolella aerosoliräjähteitä ja sen jälkeen termobaarisia räjähteitä. Hän on myös Räjähdeyhdistyksen perustajajäsen ja toiminut sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Vuonna 1987 perustettu yhdistys toimii alan keskeisenä kouluttajana kooten yhteen puolustusvoimien lisäksi siviilitoimijat ja koko teollisuuden.

Tekniikan tohtori Visa Koivunen

Aalto Yliopistossa toimiva signaalinkäsittelyn professori on kansainvälisesti johtavia tutkijoita digitaalisen signaalinkäsittelyn teorian ja käytännön aloilla. Hänen erityisalansa maanpuolustuksen saralla on elektroniseen sodankäyntiin, älykkäisiin antenneihin, passiivisiin tutkiin ja monipaikkatutkiin, radiopaikantamiseen sekä häirintää sietäviin navigointijärjestelmiin liittyvä tutkimus ja opetus.

Insinöörieverstiluutnantti Jyri Kosola

Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtaja on pitkällä urallaan Puolustusvoimissa varmistanut ja vastannut teknologisen kehityksen huomioimisesta tulevaisuuden suorituskykyjen kehittämisessä. Insinöörieverstiluutnantti Jyri Kosola on merkittävällä tavalla luonut systematiikkaa ja metodipohjaa koko prosessiin, mistä on hyvänä esimerkkinä mm. uusi puolustusvoimien teknologiastrategia.

Kosola on myös edistänyt puolustusjärjestelmän kehittämistä monipuolisella kirjallisella panoksellaan ja luennoimalla aktiivisesti.

Emeritusprofessori (KT, Dos, Evl) Jarmo Toiskallio

Kuuluisimpia ja yhteiskunnallisesti eniten vaikuttaneita kansainvälisiä sotilaspedagogeja, joka toimi MPKK:n sotilaspedagogiikan professorin virassa vuoteen 2009 saakka. Emeritusprofessori Toiskallio on vaikuttanut merkittävällä tavalla puolustusvoimien koulutuksen ja koulutuskulttuurin kehittämiseen sekä sotilaspedagogiikan tieteenalan ja oppiaineen kehittymiseen. Hän mm. loi sotilaan toimintakyvyn käsitteen, mikä on avannut useita yhteistyöverkostoja eri tutkimustahojen kanssa.

Professori Kirsi Virrantaus

Yksi kansainvälisesti tunnustetuimmista suomalaisista paikkatietoalan uranuurtajista, joka on vaikuttanut merkittävästi paikkatietoalan tutkimukseen ja opetukseen Suomessa, ja puolustusvoimissa. Hänen tutkimustoimintansa pääalueet ovat spatiaaliset analyysi- ja tiedonlouhintamenectelmät sekä sovellusaloina turvallisuusala, maankäytön suunnittelu ja liikenne.

Arvokkaan ja onnistuneen tilaisuuden päätti Ratsuväen marssi, jota seurasi ruokatarjoilu Säätytalon juhlasalissa. Poislähtiessään jokaiselle vieraalle lahjoitettiin muistoksi rahaston juhlakirja, FT Mikko Karjalaisen ansiokas teos ”Marskin salattu rahasto”.

Rahaston 80-vuotisjuhla

Vuonna 2017 rahasto täytti 80 vuotta. Tilaisuus päätettiin kuitenkin viettää vasta huhtikuussa 2018, sillä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi juhlavuonna 2017 järjestettiin muutenkin paljon erilaisia juhlatilaisuuksia.₂₅ Suomen marsalkka Mannerheimin 1.12.1947 voimaan astuneen sääntöuudistuksen jälkeen hoitokunta oli kokoontunut ensimmäistä kertaa 21.4.1948. Tämän muistoksi juhlapäiväksi valittiin 20. huhtikuuta 2018.

Katajanokan kasinon sijasta – joka oli suljettu peruskorjauksen vuoksi – päivää päätettiin viettää Ravintola Savoyssa illallisen merkeissä. Juhlamenuksi valittiin illallismenu, jonka sotamarsalkka Mannerheim oli tarjonnut kodissaan Kaivopuistossa jääkäreiden kotiinpaluun 20-vuotisjuhlan kunniaksi 5.3.1938.₂₆

Savoyn maineikas keittiö, jota myös Mannerheim oli arvostanut, valmisti illallisen ruokalajit alkuperäisten reseptien mukaan. Illallisen isäntänä toimi hoitokunnan vastavalittu puheenjohtaja kontra-amiraali Antero Karumaa.₂₇ Kutsuttuina oli rahaston hoitokunnan entisiä jäseniä ja sihteeri-varainhoitajia, sekä lähimpien yhteistyökumppaneiden edustajia Puolustusvoimista, Rajavartiolaitoksesta, Jääkärisäätiöstä, Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiöstä, Kadettikunnasta sekä Suomen Sotatieteellisestä seurasta.

Kunniavieraina olivat hoitokunnan entinen jäsen kenraali Ari Puheloinen sekä silloinen Pääesikunnan päällikkö kenraali Timo Kivinen – eli entinen ja tuleva Puolustusvoimain komentaja. Hoitokunnan pitkäaikainen jäsen ja puheenjohtaja kenraaliluutnantti Esa Tarvainen kutsuttiin tilaisuudessa rahaston kunniapuheenjohtajaksi.₂₈

Tilaisuudessa luovutettiin joka viides vuosi jaettava elämäntyöpalkinto professori kenraalimajuri Vesa Tynkkyselle hänen elämäntyöstään. Perusteluissa mainittiin mm., että hän on ”vuosikymmenien ajan ansioitunut suomalaisen taktiikan tutkijana ja kehittäjänä niin kentällä kuin sotatieteellisen tutkimuksen parissa. Hän oli toiminut muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksen johtajana, Kainuun prikaatin komentajana, Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina sekä sotahistorian professorina. Viime vuosina hän on johtanut rahaston tukemaa aselajihistoriikkiprojektia esimerkillisellä otteella ja asiantuntemuksella.”₂₉ Professori Tynkkynen muistelee olleensa yllättynyt ja otettu elämäntyöpalkinnosta. Hänellä oli ollut mielikuva, että tämän tyyppiset palkinnot myönnetään vasta varttuneemmassa iässä oleville tutkijoille. Sitävastoin nyt saatuna palkinto kannustaa jatkamaan tutkimustyötä.₃₀

Suomen Sotatieteelliselle Seuralle annettiin kolmen vuoden juhla-apuraha seminaarisarjan järjestämiseksi ja Kadettikunnalle neljän vuoden juhla-apuraha ”Kadettikunta 100 vuotta” -juhlakirjan toteuttamiseksi. Tällä kertaa ei annettu varsinaisia ansioituneiden tutkijoiden tunnustuspalkintoja, mutta nämä apurahat tukevat tutkimustyötä, sekä tutkimustyön laajaa esittelyä seminaarin muodossa.₃₁

Apurahat

> Myönnetyt apurahat ja stipendit 2010-2019

Rahaston tärkein tehtävä on sotatieteellisen tutkimuksen tukeminen apurahoin. Nimenomaan sotatieteellistä tutkimusta tukevia säätiöitä tai rahastoja ei Suomessa ole kovinkaan montaa. Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellisen rahaston lisäksi keskeisimmät ovat 2010-luvulla olleet Sotatieteiden tutkimussäätiö, sekä Maanpuolustuksen kannatussäätiö ja Maanpuolustuskorkeakoulun tukisäätiö.₃₂

Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellisellä rahastolla on suuri merkitys sotatieteelliselle tutkimukselle, koska se tukee hyvin erilaisia tutkimusprojekteja ₃₃. Tarkasteltavan vuosikymmenen aikana yksittäisten apurahojen rinnalle ja niitä täydentämään ovat uutena tulleet – Suomen marsalkan aikoinaan laatimien sääntöjen mukaisesti ja niiden hengessä – laajojen tutkimusprojektien tukeminen sekä upseereiden ulkomailla tapahtuvaan opiskeluun osoitetut apurahat. Rahasto tukee myös historiallista tutkimusta, mutta painopiste on tulevaisuudessa. Suurin osa tuettavista tutkimuksista on tulevaisuuteen katsovia ja sellaisia, joista nähdään olevan hyötyä Puolustusvoimille ja maanpuolustukselle.

Niin yksittäisten, kuin myöhemmin myös laajoihin tutkimusprojekteihin annettavien apurahojen kohdalla rahasto on tehnyt yhteistyötä Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa. Ulkomailla opiskeluun tarkoitettujen apurahojen kohdalla tehdään yhteistyötä Pääesikunnan kanssa. Päätösvalta apurahojen myöntämisestä on kuitenkin aina säilynyt hoitokunnalla. Yhteistyö Maanpuolustuskorkeakoulun ja Pääesikunnan kanssa on aina sujunut erinomaisesti. Eräs syy tähän on, että rahaston hoitokunta muodostuu ammattiupseereista, joten kyseisten tahojen edustajat ja hoitokunta puhuvat ”samaa” kieltä₃₄.

Yksittäiset apurahat

Kuten ylempänä on todettu, rahasto toivoi 2000-luvun alkupuolella saavansa enemmän apuraha-anomuksia. Vuodesta 2008 lähtien apurahoista alettiin tiedottaa aktiivisesti mm. Kylkiraudassa ja Sotilasaikakauslehdessä, mikä lisäsi merkittävästi anomusten määrää. Tarkasteltaessa rahaston 2010-luvulla vastaanottamia apuraha-anomuksia, korostuu hankkeiden korkea taso. Ne ovat myös enenevässä määrin monitieteisiä.

Valtaosa yksittäisistä apurahoista myönnetään väitöskirjoihin tai sotatieteen tohtoreiden jatkotutkimuksiin. Rahaston vaatimukset täyttäville tutkimuksille myönnetään alkuvaiheessa pieni ns. ”aloitustuki”. Opintojen tai tutkimuksen edetessä on mahdollisuus saada ja useimmiten saakin lisärahoitusta.

Muutamia poimintoja yksittäisistä hankkeista

Eräs mielenkiintoinen ja muista täysin poikkeava väitöskirja, joka tarkastettiin Maanpuolustuskorkeakoululla 2015 ja jota rahasto on tukenut, on kommodori evp. Kai Varsion tutkimus ”Postimerkit merisodantaidon dokumentteina, Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana”.

Tässä paljon julkisuutta saaneessa väitöskirjassa tutkittiin sitä, miten merisotataidon muutokset ovat dokumentoituneet sota-aluksia esittäviin postimerkkeihin₃₅. FT Kai Varsio jatkoi myöhemmin tutkimusta viiden kirjan sarjalla eri aluslajien synnystä ja leviämisestä maailman laivastoissa. Sarjasta on julkaistu 2019 jo kaksi osaa: ”Altavastaajasta tuhovoimaksi – Sukellusveneen käyttöönotto ja kehitys” sekä ”Apualuksesta merimahdiksi – lentotukialuksen kehittyminen globaaliksi voiman välittäjäksi”₃₆.

Laajat tutkimusprojektit

Yksittäisten stipendien rinnalle ja niitä täydentämään ovat 2010-luvulla tulleet laajat ja pitkäjänteiset, usean vuoden yli ulottuvat projektit. Professori Vesa Tynkkynen toteaa, ettei laajojen tutkimushankkeiden tarvetta välttämättä aina hahmoteta.

Nopeat noin vuoden projektit, joissa eri artikkeleista kootaan julkaisu, puoltavat toki paikkaansa, mutta laajojen projektien merkityksestä hän jatkaa: ”Laajojen asiakokonaisuuksien syvällinen selvittäminen edellyttää vuosien projekteja, joissa on mukana merkittävä määrä tutkijoita. Laajat projektit tarjoavat syvällistä tietoa niin muille tutkijoille kuin puolustusjärjestelmän kehittäjille. Esimerkiksi aselajiprojekti tarjoaa valmistuttuaan 100 vuoden leikkauksen aselajien ja eräiden toimialojen keskeisestä kehityksestä itsenäisyyden alusta nykypäivään. Historiatieto on siis tulevaisuuden kehittäjien käytettävissä.” Hän lisää, että: ”Laajojen projektien merkitys näkyy myös sotatieteiden opetuksessa eri tutkintotasoilla niin opetusmateriaalina opettajille kuin lukukirjallisuutena opiskelijoille.”₃₇

Rahasto oli varallisuutensa kasvun myötä toivonut saavansa stipendien rinnalle juuri tällaisia projekteja ja oli tuonut asiaa myös voimakkaasti esille₃₈. Toimintasuunnitelmassa 2013 todetaan, että ”rahaston jatkotoiminnan ja vaikuttavuuden kannalta pyritään löytämään yksittäisten apurahojen myöntämisen rinnalle myös pidempiaikaisia tutkimusprojekteja, joiden tukemiseen rahasto voisi sitoutua.”₃₉

Aselajitaktiikat

Ajatus aselajitaktiikoita osana operatiivista ajattelua käsittelevästä projektista ei ollut uusi – ST Vesa Tynkkynen oli jo vuonna 1999, Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksen tutkimusryhmän johtajana toimiessaan esittänyt rahastolle maavoimien taktiikan historian tutkimusprojektia. Rahasto osoitti kuitenkin tukensa silloin ajankohtaiseen Nato-tutkimukseen, eikä Maanpuolustuskorkeakoulu tuolloin toteuttanut taktiikan tutkimusprojektia₄₀. Neljätoista vuotta myöhemmin vuonna 2013, professori Vesa Tynkkynen kääntyi rahaston puoleen tiedustellen hoitokunnan kiinnostusta projektiin, joka käsittelisi aselajitaktiikoita osana operatiivista ajattelua. Perusteluissaan hän painotti sitä, miten vähäistä taktiikan ja operaatiotaidon tutkimus oli – huolimatta sen tärkeydestä₄₁.

Projekti ”Aselajitaktiikat – osa taktista ja operatiivista ajattelua” on suuremman tutkimushankkeen ”Sotataidollisen ajattelun kehittyminen itsenäisyyden aikana” kärkihanke. Yleensä laajoja kehityskaaria käsitellään tutkimuksissa historiallisten tapahtumien kautta, mutta ”älyn” kehityskaarien tutkimus käytännössä puuttuu. Kyseisen hankkeen tavoitteena on paitsi tutkia eri aselajitaktiikoiden sisäistä kehittymistä Suomen sadan itsenäisyysvuoden aikana, myös tuoda esille niiden asema osana taktista ja operatiivista ajattelua. Näiden laajojen kehityskaarien tunteminen on välttämätöntä, jotta voidaan ymmärtää miksi tässä ajassa toimitaan kuten toimitaan ja ajatellaan määrätyllä tavalla. Tämä puolestaan antaa pohjan tulevaisuuden suuntaviivojen suunnittelulle₄₂.

Kuultuaan professori Tynkkysen alustuksen hoitokunnan kokouksessa toukokuussa 2013, rahasto päätti suhtautua myötämielisesti hankkeeseen. Projekti ei ollut pelkästään historiallisesti mielenkiintoinen, vaan myös tulevaisuuden kehittämistä tukeva. Alunperin projekti oli suunniteltu toteutettavaksi vuosina 2014–18 ja siinä oli tarkoitus olla kuusi osatutkimusta₄₃. Vuonna 2015 päätettiin professori Tynkkysen esityksestä laajentaa kirjasarjaa kahdella uudella kirjalla ja vuonna 2017 vielä yhdellä. Projektin kestoa pidennettiin vuoteen 2021₄₄>. Näin ollen tämä mittava ja kattava aselajijen historiaa esittelevä kirjasarja tulee sisältämään seuraavat yhdeksän osaa:

FT Pasi Kesseli: Tykistö taistelee tulellaan: tykistötaktiikan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana, 2017

ST Marko Palokangas: Hankitun tiedon varassa: yhtymätason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana, 2018

ST Hannu Liimatta: Ulkomaisista esikuvista kohti omaperäisempiä ratkaisuja – itsenäisen Suomen jalkaväkitaktiikan neljä ensimmäistä vuosikymmentä osa I, 2018 (osa II julkaistaan 2021)

FT Petteri Jouko: Ylijohdon reservi: suomalaisen panssaritaktiikan vuosisata, 2019

ST Jussi Pajunen: Tulisuluista tappioiden tuottamiseen: vuosisata suomalaista ilmatorjuntataktiikkaa 1919-2019; 2019

ST Janne Mäkitalo: Räjähtävää voimaa: suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana osa I ja Räjähtävää voimaa: suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana, osa II, 2019

Lisäksi tullaan julkaisemaan seuraavat aselajitaktiikat:

ST Jari Rantapelkonen: Aihe: viesti

ST Juha Ratinen: Aihe: huolto

FT Juuso Säämänen: Aihe: merisota

ST Vesa Tynkkynen: Aihe: panssarintorjunta

Hoitokunta päätti, että tämä julkaisusarja, jota rahasto laajasti tukee, nimetään rahaston osalta Suomen Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlajulkaisuksi₄₅.

Suomen Sotatieteellisen Seuran järjestämä seminaarisarja

Rahaston 80-vuotistilaisuudessa huhtikuussa 2018 julkistettiin juhla-apuraha Suomen Sotatieteelliselle Seuralle. Apuraha on 30 000 euroa ja se annetaan kolmessa erässä vuosina 2018–2020. Apurahan turvin Suomen Sotatieteellinen Seura järjestää yhteistyössä Kadettikunnan kanssa vuosille 2018–2020 ajoittuvan seminaarisarjan ”Suomen puolustuksen monet kasvot”₄₆. Tavoitteena on jakaa tutkittua tietoa turvallisuuspolitiikasta ja käynnistää uutta tutkimusta. Pääteemana neljässä seminaareissa ovat strategiset valinnat Suomen maanpuolustuksessa. Tämä liittää seminaarit läheisesti aselajitaktiikoiden historioihin, joita myös esitellään seminaareissa.

Seminaarien kohderyhmänä ovat paitsi sotilashenkilöt, myös siviilit. Seminaarit ovatkin Suomen Sotatieteelliselle Seuralle erinomainen tilaisuus tavoittaa aiheesta kiinnostuneita henkilöitä eri puolilla Suomea. Seminaareilla on myös alueellinen ulottuvuus paitsi sisällön, myös järjestämispaikkakunnan osalta. Seminaarit ja niiden järjestämispaikkakunnat ovat seuraavat:

• 2018: Pohjoinen ulottuvuus / Oulu
• 2019 Läntinen yhteistyö / Turku
• 2019 Suuntana itä / Lappeenranta
• 2020 Rantavaltio-Suomi / Helsinki₄₇

Kadettikunta 100 vuotta -juhlakirja

Rahaston 80-vuotistilaisuudessa julkistettiin toinenkin juhla-apuraha. Vuonna 2021 tulee 100 vuotta Kadettikunnan perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi Kadettikunta julkaisee ”Kadettikunta 100 vuotta” -juhlakirjan. Kirja tulee sisältämään järjestöhistorian lisäksi ajankohtaisia teema-artikkeleita alkaen arvoista ja perinteistä aina sotataidon uusiin ilmiöihin. Rahasto päätti tukea tätä hanketta 60 000 eurolla, jotka annetaan neljässä erässä vuosina 2018–2021₄₈. Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti Kadettikunnan omille jäsenille ja sitä tullaan jakamaan opintonsa aloittaville kadeteille 2021–2025.

Tutkimusprojekti ”Tutkimustoiminnan vaikutus puolustusjärjestelmän kehittämiseen”

Loppuvuodesta 2018 professori Tynkkynen esitteli rahastolle Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen uuden laajan tutkimushankkeen, joka ajoittuisi vuosille 2019–2023. Sen aiheena olisi ”Puolustusvoimien kokeilu- ja kehittämistoiminnan historialliset juuret”. Siinä tutkittaisiin kokeilu- ja kehittämistoimintaa Puolustusvoimissa – sen organisointia, laajuutta, toteuttamista ja vaikutusta. Tutkimushanke jakautuu neljään kokonaisuuteen, joista jokaisesta julkaistaan oma nide. Ensimmäisessä osassa keskitytään itsenäistymisen ja talvisodan väliseen aikaan, toisessa sota-aikaan, kolmannessa sodan jälkeiseen aikaan kylmä sota mukaanlukien. Neljännessä kirjassa on tarkoitus tarkastella nykyaikaa, mutta sen julkaiseminen riippuu lähteiden turvaluokituksesta ja niiden käytettävyydestä.

Rahasto osallistuu tämän hankkeen tukemiseen yhdessä Maanpuolustuksen kannatussäätiön kanssa, jälkimmäisen kantaessa hankkeesta päävastuun₄₉. Tämä laaja ja pitkäjänteinen hanke on hyvä esimerkki siitä, miten yhteistyö muiden säätiöiden kanssa on avannut rahastolle mahdollisuuksia osallistua kokonaisvaikutukseltaan merkittäviin projekteihin, joihin rahaston oma varallisuus ei yksin olisi antanut mahdollisuutta₅₀. Professori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen siirtyi 2019 reserviin myös professorin tehtävistä. Hänen työtään professorina ja hankkeiden vetäjänä jatkaa Maanpuolustuskorkeakoululla eversti Petteri Jouko₅₁.

Ulkomaan stipendiaatit

Hakiessaan yksittäisten apurahojen rinnalle uutta apurahamuotoa, joka sopisi rahaston sääntöihin ja henkeen, joka olisi samalla hyödyllinen ja jolla olisi myös vaikuttavuutta, hoitokunta päätti alkaa tukea upseereiden opiskelua ulkomailla. Kuten kenraaliluutnantti Tarvainen toteaa: ”Puolustusvoimien ja sen yksittäisten upseerien tukeminen mittavalla 100 000 euron jopa vuosittaisella avustuksella toteuttaa hienosti Marsalkan alkuperäistä ajatusta upseerien lähettämisestä lisäoppiin ulkomaille”. Hän jatkaa: ”Rahaston hoitokunta oli täysin yksimielinen tästä tukimuodosta ja se on osaltaan lisännyt rahaston jo ennestäänkin hyvin positiivista julkisuuskuvaa erityisesti puolustushallinnon piirissä. Luulenpa, että hoitokunta keskusteli silloin erityisesti rahaston perustajan alkuperäisistä ajatuksista ja toimi tässä hengessä.”₅₂

Ensimmäisen kerran tällainen arvoltaan 100 000 € stipendi myönnettiin 2015. Apurahalla kustannetaan everstin tai everstiluutnantin arvoisen upseerin vuoden opiskelu- ja asumiskustannukset ulkomaisessa sotakorkeakoulussa. Tämä uusi apurahamuoto perustettiin hyvin nopeasti ja se on hyvä esimerkki rahaston päätöksenteon nopeudesta ja toiminnan ketteryydestä. Ajatus mainittiin ensimmäisen kerran rahaston syyskokouksessa 2014, jolloin siitä päätettiin keskustella Pääesikunnan kanssa, ja jo seuraavassa kokouksessa tehtiin asiasta periaatepäätös. ₅₃ Helmikuussa 2015 hoitokunnan kokousta edeltävälle lounaalle oli kutsuttu Puolustusvoimien komentopäälikkö, prikaatikenraali Jukka Ojala. Hän kertoi, että tulevana syksynä ollaan suunnittelemassa upseerin lähettämistä Yhdysvaltoihin National Defence University:yn sekä Iso-Britanniaan Royal College of Defence Studies:iin.₅₄ Kesäkuun 2015 kokouksessa päätettiin myöntää Pääesikunnalle 100 000 € eversti Pasi Välimäen opiskelua varten National Defence University:ssa Yhdysvalloissa₅₅.

Rahasto myöntää apurahan joka toinen vuosi. Näin ollen tammikuussa 2017 hoitokunta hyväksyi Pääesikunnan hakemuksen komentaja Tuomo Meron opintojen tukemiseksi National Defence University:ssa 2017–2018. Kokouksessaan joulukuussa 2018 hoitokunta teki päätöksen tukea Pääesikuntaa eversti Jaro Kesäsen lähettämiseksi niinikään National Defence University:yn vuonna 2019. Koska edellisen apurahan kohdalla oli tullut ilmi sen mahdollinen riittämättömyys, päätettiin apuraha korottaa 120 000 euroon.

Rahaston tuen merkitys

Kuten ylempänä on todettu, yksittäisiä apurahoja myönnetään pääosin väitöskirjoihin sekä väitelleiden jatkotutkimuksiin. Vaikka apurahoja myönnetään myös historiallisiin tutkimuksiin, on apurahojen painopiste tulevaisuutta valottavissa tutkimuksissa, joita voidaan hyödyntää Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa. Apurahojen merkityksestä tutkijalle professori Tynkkynen mainitsee: ”Rahaston tuki kohdistuu valtaosin tohtoriohjelmassa oleviin upseereihin, jotka voivat rahaston tuella mm. pitää lyhyitä muutaman kuukauden virkavapaita tai osallistua ulkomailla omilla ”papereillaan” alansa konferensseihin. Yksittäiselle tutkijalle ja erityisesti tohtoriopiskelijalle rahaston tuki on keskeistä.”

Yksittäisten apurahojen vuosittain myönnettävät summat ovat pysyneet suunnilleen samansuuruisina kymmenen vuoden aikana, huolimatta niiden rinnalle tulleista uusista apurahamuodoista. Yhteensä vuosikymmenen aikana on jaettu yksittäisiä apurahoja yli 450 000 euron arvosta.

Professori Tynkkynen toteaa laajojen tutkimusprojektien merkityksestä tutkimukselle ja yksittäisille tutkijoille seuraavasti: ”Tutkimuksen kannalta on merkittävää se, että rahasto haluaa tukea erityisesti pitkiä, siis vuosia kestäviä projekteja. Tällöin tutkimusryhmällä on varmuus rahoituksesta projektin alusta alkaen. Projektien lisäksi rahasto on ollut mukana myös lyhyissä yhden tutkijan hankkeissa. Kaiken kaikkiaan Suomen Marsalkka Mannerheimin Sotatieteellinen Rahasto on erittäin merkittävä sotatieteellisen tutkimuksen tukija.”₅₆ Laajoja tutkimusprojekteja rahasto on tukenut 2010-luvulla yhteensä 190 000 euron edestä.

Opiskelu ulkomaisessa sotakorkeakoulussa paitsi rikastuttaa upseereita tiedollisesti, myös laajentaa heidän maailmankuvaansa ja auttaa heitä verkostoitumaan. Suomeen palattuaan heillä on kartutettuna monipuolinen pääoma, jota he voivat hyödyntää Puolustusvoimien palveluksessa. Upseereiden jatko-opiskeluun ulkomailla rahasto on myöntänyt 2010-luvulla yhteensä 320 000 €.

Rahaston tuki sotatieteelliselle tutkimukselle on hyvin laaja-alaista ja kokonaisvaltaista. Tukiessaan tohtorinväitöskirjojen kirjoittajia rahasto luo tulevaisuuden tutkijoita ja ajattelijoita, joilla on edellytykset osallistua laajoihin tutkimusprojekteihin. Ulkomailla opiskelleet upseerit tuovat puolestaan uutta kokemusta kotimaahan. Tiedoillaan ja kokemuksellaan he ovat kaikki mukana kehittämässä Suomen puolustusta.

Lähteet